Peittaukseksi kutsutaan tekniikkaa, jolla teräksen ja raudan pinnalta poistetaan oksidikalvoa ja ruostetta teräksen ja raudan pinnoilta käyttämällä happamia liuoksia.
Rautaoksidit, kuten oksidihilse ja ruoste (Fe3O4, Fe2O3, FeO jne.), käyvät läpi kemiallisia reaktioita happoliuosten kanssa, jolloin muodostuu suoloja, jotka liukenevat happoliuokseen ja poistuvat.
joutuvat kemialliseen reaktioon happamien liuosten kanssa, mikä johtaa liukoisten suolojen muodostumiseen, jotka myöhemmin uutetaan.Peittausprosessin happoja ovat rikkihappo, kloorivetyhappo, fosforihappo, typpihappo, kromihappo, fluorivetyhappo ja yhdistelmähapot.Pääasiassa rikkihappo ja kloorivetyhappo ovat suositeltuja valintoja.Peittausmenetelmät sisältävät ensisijaisesti upotuspeittauksen, ruiskupeittauksen ja happaman tahnan ruosteenpoiston.

Yleensä upotuspeittausta käytetään yleisesti ja ruiskutusmenetelmää voidaan käyttää massatuotannossa

Teräskomponentit alistetaan perinteisesti peittaukseen 10-20 tilavuusprosenttisessa rikkihappoliuoksessa 40 °C:n käyttölämpötilassa.Peittausliuoksen vaihtaminen on välttämätöntä, kun liuoksen rautapitoisuus ylittää 80 g/l ja rautasulfaatti ylittää 215 g/l.

Huonelämpötilassa,peittaus terästä20-80 % (tilavuus) suolahappoliuoksella on vähemmän alttiina korroosiolle ja vetyhaurastumiselle.
Happojen voimakkaan syövyttävyyden vuoksi metalleja kohtaan otetaan käyttöön korroosionestoaineita.Jälkipuhdistuksen jälkeen metallipinnalla on hopeanvalkoinen ulkonäkö, ja samalla se käy läpi passivointia ruostumattoman teräksen korroosionkestävyyden parantamiseksi.

Luota, että tämä selvitys osoittautuu hyödylliseksi.Jos lisätiedusteluja ilmenee, älä epäröi ottaa yhteyttä.